Rahvaan keskuudessa vallitsee usein oletus siitä, että rauha Imperiumin piirissä olevien valtioiden välillä olisi itsestäänselvyys. Olihan Valeronin yleisrauha yksi Gendorillin suurimpia päämääriä, kun Imperiumi perustettiin liki neljätuhatta vuotta sitten. Pitkärauha on myös osaltaan vahvistanut tätä illuusiota, joka on muovannut Imperiumin jäsenten väliset sodat miltein uskomattomaksi ideaksi keskiverto kansalaiselle. Kirkasmiekka itse ei kuitenkaan koskaan nähnyt sodatonta tulevaisuutta todellisena mahdollisuutena. Tavoiteltavana unelmana, kyllä, mutta sellaisena, joka jäisi aina auttamattomasti uuraimpien ja intohimoisimpienkin johtajien sormien ulottumattomiin. Siksi Valtiaanlaki, joka ylittää piirimaiden omat lait, ei kiellä, eikä ole koskaan suoraan kieltänyt piirimaiden välisiä konflikteja, ei edes aseellisia. Moni nyt unohtaakin, että ennen sotia merentakaista valtakuntaa vastaan, neljännen- ja viidennen Aikakauden vaihteessa, eivät tällaiset konfliktit olleet lainkaan ennenkuulumattomia.

Imperiumi toimii sovittelijana piirivaltojen välillä, ja sovun ylläpitäminen on yksi Valtiaan pää vastuista. Luvallisen sodan syttyessä, ei Valtias kuitenkaan voi laillisesti vaatia sotatoimien lopettamista kummaltakaan puolelta. Valtias voi vaatia hetkellistä rauhaa, sodankäynnin sääntöjen noudattamista, ja sotarikollisten tuomitsemista, mutta ei sodan lopettamista. Hän voi kutsua osapuolien edustajat kassaan, tai järjestää humanitääristä apua sodan uhreille. Valtiaiden on jopa tiedetty ottaneen osaa sotiin bannereillaan, mutta tämän kaltaiset näytökset ovat olleet harvinaisia. Useimmiten Istuimen rooli on ollut diplomaattinen, ja sen määränpää rauha, ennemmin kuin kummankaan tietyn osapuolen voitto.

Neljäs Aikakausi sisälsi lukemattomia Valeronin valtioiden välisiä konflikteja, jotka on myöhemmin Pitkänrauhan autuudessa unohdettu. Vuosisatoine ennen Pitkäärauhaa oli Nadoskoksen alue erityisen pahamainen. Yösota, jota efferit itse kutsuvat nimellä a’atr lamuz, eli Tuulivuodet, olivat joukko sotia, jotka käytiin Nadoskoksessa, ja sitä ympäröineillä mailla. Nadoskos, joka oli silloin jakautunut kahteen keisarikuntaan, soti sekä naapureitaan että itseään vastaan, sodassa, joka kesti melkein kymmenen vuotta. Tätä seurasivat Eskarain Miekkaretket, joissa Kyvanin kuningas Eskarai ensimmäinen kävi sotaan effereitä vastaan. Istuin otti osaa kumpaankin, ja sekä vastusti että tuki effereitä vuoron perään.

Harmakian kapina, joka tunnetaan myös Caedanin puhdistuksena, oli joukko uskonnollisia sotia, jotka levisivät laajalti pohjoisessa Valeronissa. Mahtavat, ja tavallisesti vakaatkin maat, kuten Caedan ottivat osaa sotaan, koko mantereen haljetessa kahteen ryhmään: monoteisteihin ja henoteisteihin. Katastrofaalinen sota johti monoteismin voittoon, ja käytännössä monien vanhempien, paikallisten uskontojärjestelmien katoamiseen Valeronista. Sitä on kutsuttu myös Pyhimysten sodaksi. Kyseessä oli sota, jossa Valtiaat, Linūlanda IV Elheirion ja Auliviannon Elheirion vuorostaan pyrkivät täydelliseen puolueettomuuteen. Valtiaiden toiminta sai sotien aikana paljon kritiikkiä, mutta myöhemmin lähinnä ihailua, ja molempien pitkänäköisyyttä ja kylmäpäisyyttä ylistettiin.

Mitä suoriin, maiden välisiin konflikteihin tulee, ovat Torias ja Tyvaris olleet avoimessa sodassa kymmeniä kertoja keskenään, vain neljännenkin Aikakauden aikana. Tämä Mehiläisten ja Leijonien Sota on jatkunut jo tuhansia vuosia, ilman selkeää voittajaa. Valtias toisensa jälkeen on rauhoittanut sodan diplomaattisin keinoin, mutta moni on päätynyt siihen lopputulokseen, ettei maiden välejä pystytä lopullisesti selvittelemään ilman uutta, molemminpuolista tahtoa. Valtakuntien välit ovat kylläkin parantuneet pitkänrauhan aikana. Samankaltainen asetelma on nähtävissä myös Felirosan herrojen väleillä, ja herttuat ovat olleet historiallisesti lukemattomia kertoja sodassa keskenään.

Mathiran kuningaskunnan tilanne puolestaan muistuttaa enemmän Nadoskoksen ja sen naapureiden tilannetta. Konfederaation päälliköiden tiedetään hyökkäilevän ja sotivan sekä keskenään, että naapurimaitaan Belania ja Lavestraa vastaan. Istuin ei ole tahtonut voimalla lopettaa sotia, jotka ovat lain silmissä oikeutettuja. Valtias toisensa jälkeen on kylläkin panostanut maiden väliseen diplomatiaan, ja Mathiran rajat olivat pitkään ennenäkemättömän rauhalliset, Seledorilaissotien jälkeen.